Hae tästä blogista

torstai 30. heinäkuuta 2020

Terassille pikkuista ja isompaa nikkarointia. Pikkupöytä RM:n innoittamana alle 10:llä eurolla!

Hei ystävät, kesä jatkuu nautitaan siitä!

Joskus vain sattuu niin, että kirpparilla löytää muutamalla eurolla esineen, josta tietää tekevänsä jotakin kivaa. Olen ollut vuosia Riviera Maisonin ystävä, mutta aina ei raaski hankkia kaikkea minkä haluaisi. Silloin voi tehdä itse.
Kuistimme koki ison muutoksen, kun sen lattia uusittiin lämpökäsitellyllä puulla, eikä vanhaa kulunutta lattiaa enää tarvinut peittää monenmoisilla matoilla piiloon. Se antoi inspiraation pikkupöytään lattian sävyä tavoitellen ja valkoisella raikastaen. 


Jakkaran on joku itse nikkaroinut ja pari jalkaa on hassusti vähän vinkkelissäkin, mutta koska liimaa ja tuhteja nauloja oli käytetty, päätin jättää ne sikseen. Se ei haittaa kunhan pöydän asettelee edulliseen suuntaan. Sitten vain hiomaan ja maalaamaan. Maksoin jakkarasta 6 euroa.

Maalasin sen valkoiseksi ja mies löysi sopivia ylijäämälankkuja, joista muotoili siihen kannen. (Vanha terassin lattia pilkottaa vielä...)


Purkinpohjat hieman oranssiksi muuttunutta puuöljyä pintaan (jossakin vaiheessa kyllä vähän tummennan tuota vielä, jotakin oli tapahtunut sävylle, mutta toistaiseksi kyllä kelpaa).

Ja siinä se on, pikkuinen apupöytä, vaikkapa kahvikupin laskemista varten.

Juuri nyt se pitelee lasipallohurrikaania, jonka tuunaamisesta kerroin aikaisemmin.


Ja sitten penkkiarkun kimppuun!

Meillä on ollut aina yksi penkkiarkku. Mies on nikkaroinut sen kakkoskakkosista kansineen.

Jo kerrostalossa asuessamme sellainen oli poikittain pitkulaisen parvekkeen päädyssä antaen säilytyspaikan kukkapurkeille ja "leventäen" parveketta, sekä tosimukavana istumapaikkana. Nyt kuistilla sijainnut penkkiarkku kaipasi uutta maalia pintaansa.

Alkuperäinen Laura Ashleyn maali, oli kestävä, mutta 20-vuotta oli tehnyt tehtävänsä. Koin pienen seikkailun, kun värikartasta löytynyt maali ei ihan vastannut purkin yllättävän kirkasta maalisävyä. Hain erittäin tummaa sinistä maalia sekoittaakseni oikean tumman farkkusävyn itse, kun kappas, maali ilmestyikin purkista vaaleampana ja olikin juuri sellainen, mitä hain! Kirkas aurinko näyttää maalin vaaleampana kuin on. Tässä on vasta yksi kerros ensimmäisen, epäonnistuneen maalisävyn päällä.

 

Käytin Teknoksen Aqua Futura-maalia puolihimmeänä ja sävyä TM T1473.Maali on ulkokäyttöön tarkoitettu. Viimeiseksi kiinnitin uudelleen RM:n koristekahvat paikalleen. Kahvat ostin vuosia sitten ja ne ovat kestäneet erittäin hyvin lasitetun terassin vaihtuvia sääoloja. Niitä saattaa vielä löytää joistakin sisustuskaupoista, vaikka ne ovat poistuneet mallistosta. Eli tällainen siitä tuli lopulta.

Uusi lattiakkin näkyy mukavasti. Nurkkapöydällä kukkia pitelee poikani lapsena tekemä puulaatikko, jonka maalasin valkoiseksi ja johon kiinnitin hauskan metallikyltin, jossa hummeri köllöttelee ja joka on etelänmatkan tuomisia. Kuistilla ruokaillaan paljon.

Vaahtomuovipatjan ja selkänojan olen verhoillut itse uv-säteilyä kestävällä markiisin oloisella kankaalla (Eurokangas) ja ne ovat kestäneet vuosien kulutusta erittäin hyvin, ja ovat kuin uudet tahroja hylkivän tekstiilisuojausprayn avustuksella. Talveksi patjat vien suojaan.

Mukavaa ja innostavaa kesänjatkoa! 💜

Tykkäätkö tuunailla ja onko ollut kivoja insipraatioita? Olisi kivaa kuulla niistä!💜


torstai 23. heinäkuuta 2020

Merellistä meininkiä: Simpukkakranssi ja meren makuista pastaa.

Kesä, kuinka siitä voisikaan ihminen saada tarpeekseen! 

Ystävät, tässä tulee ihanan merellinen pasta ja simpukkatunnelmaa askarrellen.





Ennen pastaa tehdään kranssi, vaikka tuo kuva saattaa houkuttaa jo syömään. 
Hamsteri-ihmisen kätköistä löytyi valkoinen kranssi, jonka olin joskus hankkinut, mutta jolle ei ollutkaan käyttöä sellaisenaan.
Siihen piti ostaa simpukoita ja maalailla meren rannalta löytyneitä oksanpätkiä, jotka epäilyttävästi muistuttivat ajopuita, noita sisustuksellisia yleensä isoja puunkappaleita, joita on niin vaikeaa löytää.




Olen joskus liimaillut kransseihin liimapyssyn kuumaliimalla simpukoita, mutta ne eivät ole jostakin syystä kovin kauaa kiinni pysyneet. 

Sitten, vuosia sitten jo, tein styrokspalloihin simpukkakiinnitykset ihan tavallisella Erikeepperillä kokeeksi ja kumma juttu, ne ovat olleet esillä milloin missäkin jo monta vuotta, eikä yksikään liimattu simpukka ole irronnut. Käytin siis kranssiinkin rehellistä Erikeeperiä, vaikka kuivumisaikaa se vaatikin. 


Tässä ovat nuo simpukkapallot ja tllainen tästä minun jo vähän kolhiintuneesta kranssistani sitten tuli. 




Ja tässä se komeillee ikkunassa.



Nälkähän tuossa jo tuli, joten nyt vihdoin pastan tekoon!

Halusin tehdä merellisen pastan. Käytin osittain kastikkeen pohjana alla vongole-reseptiä, mutta lisäilin siihen vielä muutakin, jotta resepti ei olisi ihan sama. 

Tuo alkuperäisen italialaisen ystäväni pastareseptin, tulen kyllä julkaisemaan vielä tänä kesänä, on se niin upean herkullinen. Terveiset Tainalle ja Maurolle! Mutta nyt minulla ei ollut hietasimpukoita eikä edes sinisimpukoita, mutta jättikatkaravun pyrstöjä (niitä kypsentämättömiä ja harmaita). Ajattelin kermaisen vaaleanpunaista kastiketta.

Kotikaupunkini aasialaisen ruoan liikkeessä myydään suuria katkaravunpyrstöjä  pakastettuina, sekä kypsennettyjä, että kypsentämättöminä, kilon pusseissa! Niistä saa loihdittua vaikka mitä! Ja koska pakkasesta löytyi myös lohifileen pätkä,  käytin sen myös.




Tein näin:

Sulatin jättipyrstöt ja lohen (ilman ruotoja pakastettu).

Murskasin kaksi isoa valkosipulinkynttä veitsen lappeella ja sitten leikkasin ne viipaleiksi.

Löysin jääkaapista muutaman aurinkokuivatun tomaatin öljyssä ja viipaloin ne aika isoiksi viipaleiksi.

Silppusin reilulla kädellä ison kevätsipulin varsineen (keltasipulikin käy toki).

Kuumensin wokkipannun (minulla ei ole korkealaidallista paistinpannua) ja kuullotin aurinkokuivattujen tomaattien öljynlorauksessa yllämainitut.

Lisäsin kuivattuja chilihippusia ja jättikatkarapujen pyrstöt ja heti perään kuutioitua lohta.

Viskasin joukkoon kuivattuja italian yrttejä ja kääntelin kaikkia herkkuja pannulla ja nipsin joukkoon reippaasti sileälehtistä persiljaa (vaikkei sitä kuvissa näy!).

Sitten loraus valkoviiniä, suolaa, tomattipyrettä antamaan väriä ja hieman makua ja vielä Valion laktoositonta ruokakermaa "kolme yrttiä" aimo loraus joukkoon ja pastan keitinvettä vähän myös. 

Maista ja mausta lisää jos siltä tuntuu!

Pastat kannattaa keittää lähes valmiiksi kun heittelet pannulle kaikki kastikeainekset, sillä ravut kyllä muuttuvat kumisiksi aika pian odotellessa, varsinkin jos käytät pienempiä rapuja. Raa-at jättirapujen pyrstöt eivät "kumistu" yhtä helposti, sillä ne ovat sen verran isoja, ettei kiire ole niin hurja. Esikypsennetyille isoillekin riittää pelkkä kuumennus.

Lopuksi keitetyt pastat pannuun kastikkeen joukkoon ja sekoita ja kääntele ruoka. Käy herkuttelemaan heti ja jos sinulla on valkoviiniä vielä lasilliseen....se täydentää kyllä herkun.



Maistuvaa ja inspiroivaa kesän jatkoa! 💙

Onko sinulla mielipastareseptiä?💙

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Juustokakun tapaisia nautintoja - ilman uunia ja kakkua!

Hei kesän nautisklelijat!

Kesällä ei saa tuhlata auringon säteitä eikä edes salamaniskuja hellan luona yhtään kauempaa kuin on pakko. Joskus olen tästä ihmekreemistä jo postaillut, mutta kun se vain on niin hyvää ja taipuu juustokakkumaiseen herkutteluun aina vaan. Nyt sen tarjoilen keksinmurujen ja mansikoiden kanssa.




Vatkaa Vanillaa (vispautuvaa vaniljakastiketta) yksi purkillinen lähes valmiiksi. Lisää 1 rasiallinen Philalephia juustoa (tai Violan vanlijatuorejuustoa rasiallinen). Teen tämän monesti light Philalephiasta. Viimeikoina on tullut harrastettua enemmänkin täyteläisten naisten "kesädieettiä", joten lightversio käy nyt minulle oikein hyvin.

Lisää siis juusto Vanillan joukkoon - sen on hyvä lämmetä hetki ennen vatkausta. Lisää tujaus sitruunamehua ja vaniljasokeria. Maista ja lisää varovasti mehua, jos tarpeen. 
Älä anna koneen käydä liian kauan, huomaat kyllä kun seos on aivan tasaista ja aika tönkköä.

Vinkki: Voit kokeilla myös limen mehua sitruunan sijaan pienen määrän.

Lisää laseihin kaurakeksin muruja, (ei ollut, joten murokeksiä näissä) pikkuisen sokeria ja kanelia niiden päälle, sitten  juustokakkuseosta, mansikoita ja jälleen reipas määrä juustokakkuseosta. Valmis!



Minulla sattui olemaan nompparelleja ja koristeliput, joten koristelin. Myös keksin murut näyttävät kivalta. Nautimme hyvän ystäväni kanssa kesäiset annokset jälkkäriksi.




Jos seosta ja mansikoita jää jäljelle niin lopusta voikin sitten tehdä kivan aamiaisen seuraavana päivänä. Kalareissulla ollut mies  pääsi nauttimaan hänkin tästä herkusta  aamulla. Kuten monesti käy, on seos tekeytynyt vieläkin paremmaksi yön ylitse. Juustossa on se jippo, että seos pysyy kasassa ja aivan tasaisena hienosti. Säilytys jääkaapissa tietenkin.




Lettuja, sokeria ja kanelia ja kreemiä mansikoien kera. Ihana aamu!

Mahtavaa heinäkuun loppupuolta kaikille! 💙

Olisi jälleen mukavaa kulla sinusta ja vaikkapa kesäisistä mieliherkuistasi! 💙




keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Kesäiset tunnelmat ja värkkäykset.

Kaunista täyskesää, ystävät!


Toivottavasti heinäkuu on sujunut mainiosti ja maittavasti teillä kaikilla! 

Viimeksi jo, ja taas, hurrikaaneja hehkutin ja kuinka onkaan taas on väkerretty kynttilöiden kimpussa. Tää on ihmejuttu, mutta joka kesä käy näin, kynttilöitä!




Ikean peltipurkit muuttuivat kynttiläpurkeiksi. Maalasin ne ja ajattelin, että rantaleikkien hiekkaämpärin mielikuvaa pitäisi nyt luoda. Beaches forever, hah!

Uraan solmin hamppunarunpätkän ja décaoupage-lakalla kiinnittelin servettikuvia, sellaisia jotka ovat leikkisiä ja niin ranttaleikkimäisiä kuin mahdollista. 
Sitten valoin kynttilät. Omaan käyttöön ja hauskoiksi viemisiksi sopivia, halusin.




Virkkasin myös lasinalustoja niinestä ja kiillotetusta puuvillalangasta ja niistä tuli hyvin tanakoita. Reunat koristelin ruskein puuhelmin ja minisimpukoin, joissa onneksi oli valmiina reiät. Ne voi hyvin huuhdella hanan alla, kokeilin.



Sitten korjasin jo muutaman vuoden takaisen Riviera Maisonin "köyhän miehen hopeoidun" lasipallon mallisen hurrikaanin. Se on ollut yleensä "joulupallo" olohuoneen pöydällä. Hopea ei vain pysynyt ollenkaan seinämissä vaan irtosi isoina liuskoina. Pelkäsin jo että menetän koko kauniin esineen!

Ensin ajattelin paikkailla sitä ja tilasin, ei kromi- vaan spraypeilimaalia netistä, mutta kuitenkin rapsuttelin ja pesin kaiken pois, Onneksi teksti säilyi eheänä.




Entinen rispaantunut aurinkohattu löysi osittain uuden elämän verkon muodossa ja simpukat tehostavat rantateemaa. Ihan täsmäruutuja ei syntynyt, mutta hei, eihän tuo haittaa, nyt on kesä ja otetaan asiat hieman rennommin, eikös vaan.



Mahtavaa heinäkuun loppupuolta ja roikummehan vielä kesässä elokuussakin, jookos. Kyllä se syksy tulee ilman kiirehtimistäkin aivan varmasti. Terkut kesäihmiseltä sinulle! 💝

Joko odottelet pimeneviä iltoja? Ja valoja, tuikkuja ja kynttilöitä? 💙

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Hurrikaanit ja paluu hiljaiselosta, on heinäkuu!

Ihanaa heinäkuuta kaikille!

Puuhaa on riittänyt ja paljon on tullut oltua ihan kotinurkissa, Vaikka askartelut ja käsityöt ovat täyttäneet aikaa ja makuuhuonekin on remontoitu valmiiksi, niin jotenkin tämä korona-aika vei kammottavuudellaan energiat. Ei ollut yhtään "paukkuja" seurata blogeja tai laatia omia juttuja, kunhan tuli nyherrettyä (ja roikuttua fb:ssa...) Toivottavasti olette terveitä ja jaksamme viimeiset rutistukset (vielä vähän) 💙.

Vaikka ajat ovat nyt paremmat, vaanii minulla pelko uusintakierroksesta kuitenkin olkapäällä. Silti - NYT ON KESÄ ja se on iloinen juttu!



Talon vierustalle on joskus muinoin tullut Sinisiä liekkejä ja tänä kesänä niitä on ihan ennätysmäärä. Se on kaunis, mutta itsepäinen kasvi. Jos sitä yrittää istuttaa niin turha toivo, se kasvaa juuri siellä missä itse haluaa, hui hai istutushaluisille! Kaunis se on ja pörrit tykkäävät kovasti.

Tänä kesänä tartuin taas Dremel-poraan ja koska löysin kaupasta Miljögårdenin paksua lasia olevia purnukka/maljakko/hurrikaaneja, päätin tehdä kaukokaipuumatkan Hamptonsiin. 
Sinne ei varmasti vielä pitkään aikaan ole asiaa, mutta jospa mielikuvitusmatkailusta olisi apua kunnes, toivottavasti pian, siellä helpottaa ja voi alkaa uudelleen  miettimään jos joskus sinne pääsisi.

Sielläpäin, New Yorkin kupeessa Long Islandilla ja Massachusetin suunnallakin on paljon paikkoja, joilla on intiaaniperäisiä nimiä, Sagaponac, kuten ihanassa jo klassikoksi tuleessa elokuvassa "Jotakin annettavaa" (jossa on SE talo), Montauk jne. Siellä monissa kuvissa ja esineissä esiintyy valas, sillä siellä on pyydetty noita mahtavia meren valtiaita muinoin. Niissä on jotakin niin hellyyttävää ja sympaattista!

Koristelin itselleni hurrikaanilyhdyksi valasaiheisen kaiverretun lyhdyn tekstillä "Whalecome to beach house", jossa lainattu sanaleikki. En ole koskaan muuten noissa maisemissa käynyt, vaikkakin muualla Amerikassa olen liikkunut ja itse New Yorkissa kyllä. Sieltä on profiilikuvanikin Central parkista (pakollisen nakkisämpylän kera, heh!).




Valaan ääriviivat eiväy kuvassa erotu niinkuin luonnossa, mutta sadesäällä on niin tunnelmallista kun sade ropsottaa kattoon ja kyntiilät on sytytetty.

Decoupagella oli taas kivaa työskennellä kuvioita, kuten joka kesä. 




Tässä sitten muita kaiverrusaiheita, laitoin paperin purtiloon (alempi kuva), että kaiverrettu osuus erottuisi kuvassa  paremmin.





Teinkin sitten monenlaisilla kuvioilla, mutta kaikki hyvin rantameiningillä. Yksi mielikuvioistani on taskurapu, joka löytyy mm pienemmistä lasipurkkilyhdyistä sekä hummeri, jonka tein ystävälle. Nämä isot purkit voivat hyvin koristaa pöytää ilman kynttilääkin, esim katkarapusalaatilla täytettyinä tai rantakiviä pohjalle laitettuna, vettä ja vaikkapa tillinippu koristamaan rapujuhlapöytää.



Pikkuiset simpukat purkkien pohjalla ovat matkamuistoja Kanarialta. Sinnekin jo haluaisin....!

Nämä kynttilähässäkät sopivat hyvin rapujuhliin, mutta itse, vaikka en ronkeli ruoan suhteen ole (oikeasti!) niin minulle ei perinteiset rapujuhlaravut  vain maistu, vaikka yrittänyt kyllä olen. 

Joten! Jos olet hengenheimolainen ja vaikka et olisikaan, niin kurkistapa viime elokuun rapujuttu (resepti). Tämä siis muistona.  Herkulliset chilikatkaravut syntyvät käden käänteessä ja niitä on kivaa tarjota vaikka alkupaloiksi. Korianterin voit korvata sileälehtisellä persiljalla, jos haluat.





Toivottavasti heinäkuu on kaikin puolin nautittava! Lupaan palata piakkoin taas asiaan, sillä täytyyhän tässä pikkuhiljaa alkaa reipastumaan, eikö! 

Aiotko nauttia rapujuhlista? Onko sinulla kivoja ideoita, jotka haluaisit mainita? 💙
Olisin iloinen jos taas pitkästä aikaa kuulisin sinusta. Ihanaa sydänkesää!