Hae tästä blogista

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Hurrikaanit ja paluu hiljaiselosta, on heinäkuu!

Ihanaa heinäkuuta kaikille!

Puuhaa on riittänyt ja paljon on tullut oltua ihan kotinurkissa, Vaikka askartelut ja käsityöt ovat täyttäneet aikaa ja makuuhuonekin on remontoitu valmiiksi, niin jotenkin tämä korona-aika vei kammottavuudellaan energiat. Ei ollut yhtään "paukkuja" seurata blogeja tai laatia omia juttuja, kunhan tuli nyherrettyä (ja roikuttua fb:ssa...) Toivottavasti olette terveitä ja jaksamme viimeiset rutistukset (vielä vähän) 💙.

Vaikka ajat ovat nyt paremmat, vaanii minulla pelko uusintakierroksesta kuitenkin olkapäällä. Silti - NYT ON KESÄ ja se on iloinen juttu!



Talon vierustalle on joskus muinoin tullut Sinisiä liekkejä ja tänä kesänä niitä on ihan ennätysmäärä. Se on kaunis, mutta itsepäinen kasvi. Jos sitä yrittää istuttaa niin turha toivo, se kasvaa juuri siellä missä itse haluaa, hui hai istutushaluisille! Kaunis se on ja pörrit tykkäävät kovasti.

Tänä kesänä tartuin taas Dremel-poraan ja koska löysin kaupasta Miljögårdenin paksua lasia olevia purnukka/maljakko/hurrikaaneja, päätin tehdä kaukokaipuumatkan Hamptonsiin. 
Sinne ei varmasti vielä pitkään aikaan ole asiaa, mutta jospa mielikuvitusmatkailusta olisi apua kunnes, toivottavasti pian, siellä helpottaa ja voi alkaa uudelleen  miettimään jos joskus sinne pääsisi.

Sielläpäin, New Yorkin kupeessa Long Islandilla ja Massachusetin suunnallakin on paljon paikkoja, joilla on intiaaniperäisiä nimiä, Sagaponac, kuten ihanassa jo klassikoksi tuleessa elokuvassa "Jotakin annettavaa" (jossa on SE talo), Montauk jne. Siellä monissa kuvissa ja esineissä esiintyy valas, sillä siellä on pyydetty noita mahtavia meren valtiaita muinoin. Niissä on jotakin niin hellyyttävää ja sympaattista!

Koristelin itselleni hurrikaanilyhdyksi valasaiheisen kaiverretun lyhdyn tekstillä "Whalecome to beach house", jossa lainattu sanaleikki. En ole koskaan muuten noissa maisemissa käynyt, vaikkakin muualla Amerikassa olen liikkunut ja itse New Yorkissa kyllä. Sieltä on profiilikuvanikin Central parkista (pakollisen nakkisämpylän kera, heh!).




Valaan ääriviivat eiväy kuvassa erotu niinkuin luonnossa, mutta sadesäällä on niin tunnelmallista kun sade ropsottaa kattoon ja kyntiilät on sytytetty.

Decoupagella oli taas kivaa työskennellä kuvioita, kuten joka kesä. 




Tässä sitten muita kaiverrusaiheita, laitoin paperin purtiloon (alempi kuva), että kaiverrettu osuus erottuisi kuvassa  paremmin.





Teinkin sitten monenlaisilla kuvioilla, mutta kaikki hyvin rantameiningillä. Yksi mielikuvioistani on taskurapu, joka löytyy mm pienemmistä lasipurkkilyhdyistä sekä hummeri, jonka tein ystävälle. Nämä isot purkit voivat hyvin koristaa pöytää ilman kynttilääkin, esim katkarapusalaatilla täytettyinä tai rantakiviä pohjalle laitettuna, vettä ja vaikkapa tillinippu koristamaan rapujuhlapöytää.



Pikkuiset simpukat purkkien pohjalla ovat matkamuistoja Kanarialta. Sinnekin jo haluaisin....!

Nämä kynttilähässäkät sopivat hyvin rapujuhliin, mutta itse, vaikka en ronkeli ruoan suhteen ole (oikeasti!) niin minulle ei perinteiset rapujuhlaravut  vain maistu, vaikka yrittänyt kyllä olen. 

Joten! Jos olet hengenheimolainen ja vaikka et olisikaan, niin kurkistapa viime elokuun rapujuttu (resepti). Tämä siis muistona.  Herkulliset chilikatkaravut syntyvät käden käänteessä ja niitä on kivaa tarjota vaikka alkupaloiksi. Korianterin voit korvata sileälehtisellä persiljalla, jos haluat.





Toivottavasti heinäkuu on kaikin puolin nautittava! Lupaan palata piakkoin taas asiaan, sillä täytyyhän tässä pikkuhiljaa alkaa reipastumaan, eikö! 

Aiotko nauttia rapujuhlista? Onko sinulla kivoja ideoita, jotka haluaisit mainita? 💙
Olisin iloinen jos taas pitkästä aikaa kuulisin sinusta. Ihanaa sydänkesää!


torstai 26. maaliskuuta 2020

Askarteluleikki lapsuudesta: Paperiperheet

Hei ystävät,

Facebookissa pyöri haaste, jossa pyydettiin julkaisemaan lapsuuden ja nuoruuden valokuvia. Se palautti kivoja muistoja mieleen omasta lapsuudesta. 
Ajatus siitä, että moni kaipaa nyt lasten kanssa tekemistä, sai minut julkaisemaan tämän leikin, jonka kavereiden kanssa keksimme, joskus kauan sitten. Tässä aika kuluu mukavasti aivan varmasti.




Leikin nimi on Paperiperheet.

Tarvitset nipun aikakausilehtiä, jotta voisit leikata irti kuvia. Ihan oman maun mukaan ja mitä on saatavilla. Tarvitset kuvia ihmisistä, joista muodostuu perhe ja kuvia huoneista, joista taas muodostuu juuri sellainen ihana koti, jossa perhe asuu.

Kodin voi tietysti tehdä myös teini-idolille tai filmitähdelle. Mitähän kaikkea luksusta tuolla idolilla kotona onkaan ja miten hulppeassa asunnossa hän asuukaan! Jatkossa siihen voi aina "rakentaa" lisäsiiven, perustaa puutarhan jne. Uima-allas!

Huoneet laitetaan sitten kuvina lattialle tai pöydälle. Ainakin ihmiset kannattaa liimata taustakartongille, niin kävely sujuu hieman ryhdikkäämmin läpi unelmatalon eikä yllättäviä "amputaatioita" niin helposti tapahdu.

Huoneisiin voi sijoittaa myös lisähuonekaluja ja tarvitsevathan asukkaat myös ruokaa ja kattiloita ym tavaroita. Irtotavarat voidaan sitten laittaa säilytykseen kaappiin, jonka kuva voi olla, vaikkapa kirjekuoressa. Ruoka säilyy parhaiten "jääkaapissa". Niin pikkuesineet säilyvät ja löytyvät myöhemminkin.

Perhe tai idoli saattaa tarvita myös lemmikkieläimen ja sille oman tyynyn tms.

Ihmisille voi tietysti askarrella vielä vaatteitakin, vaikka piirtämällä ja leikkaamalla paperinukketyyliin. Kuten huomaat, tämä vain laajenee eikä loppua näy. Joka päivä voi keksiä jotakin uutta.

Tämän leikin kanssa pelkästään valmistelu- ja askarteluvaiheessa kuluu kyllä aikaa ja leikin voi korjata talteen pinoamalla, joten tilaa se ei tule viemään vaikka sen säilyttäisi pidemmänkin aikaa.

Ai niin, ja auto! Sekin on tarpeellinen 😊. Autotalliin (alle) voi auton säilöä.

Kuvat lehdistä ovat  tässä vain inspiraatiomielessä, sillä oma lapsi on jo lentänyt pesästä, eikä lapsenlapsia itselläni vielä ole. Ihmisten kuvia en ole voinut myöskään julkaista  ilman lupaa. Hauskoja askarteluja ja leikkejä!



Onko sinulla jokin kiva idea, jonka haluaisit jakaa nyt kun oleskelu keskittyy monilla vain sisätiloihin? 

Taltutetaan yhdessä tämä virus, kyllä me siihen pystymme. Pidä huoli itsestäsi 💕.





sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Kotiruokaa: Purjogratiini, muisto Saksasta ja yksi vihjeruoka lopussa.

Hei ystävät,

olemme tilanteessa, jossa joudumme pinnistelemään ja pitämään toisistamme huolta tavalla, jota emme olisi vielä vuoden vaihtuessa riemukkaaksi uudeksi vuodeksi, pystyneet kuvittelemaan.

Toivon kaikille parasta vointia ja että malttaisimme nyt pysyä toisistamme erossa.  Autetaan kukin tavallamme, matkan päästä. Halataan sitten vaikka tuntemattomia ihan urakalla, kun tämä karmiva koettelemus on ohitse.




Yritetään kääntää asioita posittivisiksi aina kun voimme, kokeillaan vaikka uusia reseptejä kun nyt kotoilemme paljon. Pidetään mielialasta huolta, se tulee varmasti olemaan tarpeen.

Tämä - jälleen simppeli, mutta herkullinen - resepti, ei ole iloisilla väreillä pilattu, mutta on herkku ja edullinen ruoka, jota voi syödä lisukkeena parinakin päivänä peräkkäin ja siitä voi myös tehdä edullisen pääruoan. Gratiineja on paljon erilaisia, mutta tämä on yksinkertaisuudessaan hyvä, ainakin itse tätä tykkään.




Opin tämän reseptin oleskellessani Saksan Baijerissa kieliopintojen vuoksi - niin kauan aikaa sitten, etten edes viitsi sitä sanoa. 

Tämä on herkullinen purjogratiini.

Tarvitset:

1 ison purjon
vettä, suolaa, ripauksen mustapippuria
vehnäjauhoja
voita
parmesan tai grana padano-juustoraastetta

Mikäli teet tästä pääruoan (vaikka salaatin kanssa) tarvitset kinkkua rouheena.




Keitä pesty purjo näin.  Leikkaa noin sentinpaksuisia puolitettuja purjon palasia ja keitä ne vähässä suolatussa vesimäärässä, kunnes pehmeitä. Suolaa kuten pastaa keitettäessä.

Siivilöi keitinvesi toiseen kattilaan kun purjo on pehmeää.

Tee keitinvedestä valkokastike näin:

Sulata voita (vähän reippaan puoleisesti) kattilassa kunnes täysin sulanut. Älä polta vaan säädä lämpö voin sulattua puolilämpöiseksi. 
Lisää n 3-4 ruokalusikallista vehnäjauhoja ja pyörittele voi jauhoihin kunnes imeytynyt. Lisää keitinvettä hyvin vähän kerrallaan, ettei paakkuunnu (n 1 ruokalusikallinen vain alussa) ja pikkuhiljaa imeytä liemi jauhoihin vimmatusti sekoittamalla kunnes kastike on paksua ja valmis. Tarkista maku (suola, pippuri).

Voitele vuoka ja lado purjo sen pohjalle (ja mahd kinkkurouhe sen päälle). Sitten kastike (1-1,5 senttiä) ja juustoraaste. Pikkuklikkejä voita päälle ja uuniin 200 astetta gratinoitumaan n 15 min, kunnes kuorrutus on kullankeltaisenruskea. 




Tätä tulee vähän liian harvoin tehtyä! Otankin sen uusintaan ihan pian.


Ja sitten VIHJERUOKA viime kesältä:

Koikeile myös muita blogin helppoja ja herkullisia, kuten vähän erilaista lohikeittoa.





Tämä on "suomalais-italialainen" versio tutusta ja turvallisesta lohikeitosta. Ihanan samettinen ja maukas.  
Siinä on italialainen twisti ja se ei jääkaapissa harmaannu kuten maitoon tehty, vaan jopa paranee seuraavaksi päiväksi.  Tee samalla kahdeksi päiväksi! 

Kesäkuu 2019 tai haulla: Lohikeitto. 💙


Voikaa hyvin! 💜

Onko sinulla joku lohturuoka, josta haluaisit kertoa ? 💚

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Porkkanakranssi askarrellen.

Hei blogikaverit ja ystävät!





Kevät tulee jo vauhdilla tai ainakin tuntuu siltä näin vähälumisena talvena ja päivän pidentyessä hetki hetkeltä. Oikeaa vihreää ei vielä löydy kuin ruukkukasveissa ja maljakossa, mutta ainahan sitä voi väkertää itse. Ja lisätä vaikka iloisen oransseja porkkanoita, tuleehan se pääsiäinenkin joskus!



Tämän kranssin tein oikeastaan jo jouluksi kaikista vanhoista tekokasvien ja -kukkien jäännösosista ja sellaisista, jotka olivat jo vähän aikansa eläneet kukkaosastoltaan. Eli leikkivihreää kranssiksi rautalangan avulla.

Minulla oli oranssia uunissa kovetettavaa askartelumassaa ja ajattelin, että pääsiäsitä varten voisin tehdä porkkanoita, vähänkuin pääsiäispupua varten. Olin kai sen halloweeniaskarteluja varten hankkinut.





Ensin muotoilin porkkanat, tein paksuun päähän kolon vihreää osaa varten, jotka kiinnittäisin sitten kuumaliimapyssyn avulla. Porkkanan varteen vedin nuppineulalla pikkuisia uria. Joihinkin jäi pieni ura pitkittäin, mutta sen sai laitettua kääntöpuolelle eli ei hatannut. Paistoin uunissa paperin päällä ohjeen mukaan.

Porkkanoihin olisi ehkä voinut tehdä nuppineulalla läpimentävän käytävän ohutta rautalankaa varten (kiinnitys), mutta ajattelin sen voivan painua littanaksi uunissa, en siis tehnyt.




Ratkaisin kiinnityksen rautalangan ja niininarun avulla, kun kiinnitin molemmat kuumaliimalla porkkanoiden kääntöpuolelle. Naru vahvisti rautalankaa pysymään paikoillaan ja sidoin sen etupuolelle, jolloin tulos oli vähän sellainen country, kuin olkikoriste.



Lopulta sidoin porkkanat rautalangalla kiinni kranssiin.


Katsellaan minkälaisia pääsiäsivalmisteluja ehtii vielä tehdä, sillä koko talven odotuksella ollut makkarin remontti alkaa muutaman päivän päästä. 

Ideoita kyllä olisi, eli yritetään ehtiä!💚

Olisi taas mukavaa kuulla sinusta, joten laitathan viestiä. 💚

lauantai 29. helmikuuta 2020

Kevättä kohti kesäisin värein

Hei kaikki,

aikaa pääsi vierähtämään, mutta ajatukset pulppuavat nyt niin monen inspiraation kimpussa, että edes bloggailuun ei ole ehtinyt! Kevättä kohti tilkkuilun merkeissä.




Kaivelin kangaskätköjäni ja kirppiskuumekin pääsi iskemään. Syntyi  kaksi vauvan peittoa, vähän isompia, ei aivan vaunukokoa, mutta sellaisia, jotka käyvät vaikkapa päiväunilapselle tai kesällä kellimiseen eli eivät heti jää pieniksi. Nämä siis tämän kevään tai kesän pikkuisille. Yllä oleva sininen peitto on kuvassa yhä tikkaamattomana. Tikkaus ei ole pakollista, mutta auttaa jos vaikka pistelee paikallisesti kangasta paikoilleen muutamasta kohdasta, se estää päällyskankaan lieppumisen ja auttaa pesussa, jolloin saumat eivät rasitu pesussa.




Tuo värikkäämpi lähti Pohjanmaalle, ystäväperheelle ja toinen, vaalean sininen, en tiedä vielä, ehkä se päätyy kylän kesätorille, saapa nähdä.

On varsin riemastuttavaa, että miesten paitoja löytää pikkurahalla kirppareilta. Sieltä voi löytää aivan käyttämättömiä tai niin vähän pidettyjä, että ovat aivan uuden veroisia. Monissa kangas on itsesiliävää. Paitakankat ovat usein kevyitä, eikä peitosta tule painava.

Muunlaiset kankaat voi silittää, kunhan ne on ensin leikattu  paloiksi. Pesen kaikki paidat, sitten poistan napit (mitähän niistä keksisi!), viimeiseksi leikkaan ne paloiksi poistamalla saumat. Tämä kannattaa tehdä kaikille heti. Säilytys ei vie niin paljon tilaa ja on kivaa kun kankaat ovat käyttövalmiina. En koskaan osta paitoja joissa on tahroja, kaulus on kulunut (kertovat käyttömäärästä), tai sellaisin kuvioin, jotka eivät miellytä tai käy yhteen  ideoiden kanssa. Tarjontaa on, joskin useamman reissun saattaa joutua tekemään.




VINKKI: Vertaile paitojen hintoja kankaiden metrihintoihin. Osta mahdollisimman isoja paitoja, sillä hinta määrittyy itse paidan mukaan, ei koon. Näin saat enemmän kangasta.
Ellei kankaan kuviointi ole poikkeuksellisen hieno, ei kannata ostaa paitoja, joissa on monta taskua tai rypytyksiä. Niiden purkuun kuluu hirveästi aikaa ja silittämällä ei aina vekit tai ompelureiät katoa.

Näissä peitoissa olen käyttänyt keskiön kiertävää metodia. Leikkaan pahvista sopivan kokoisen palan. jota käytän neliöiden ja kangassuikaleiden leikkaamiseen.

Käytin sekaisin ostokankaita ja paitakankaita.

HUOM! Löydät tarkemmat teko-ohjeet peittoihin 2019 elokuun kohdalta. Siellä kurkistaa useampikin peitto ja erilaisia ideoita! 





Peittojen ompelun jälkeen tikkailin ompelulangalla reunat ja keskiöt sekä saumakohtia käsin pienin harsimapistoin. Kuvassa olen kiinnittänyt tikkikankaan paikoilleen.



Yksipuolinen tikkikangas on kevyt ja ihanan ilmava ja kuohkea. Se pysyy hyvin ompeluvaiheessa paikoillaan hakaneulojen avulla. Käännän tilkkukankaan ja ompelen sen käsin tikkikankaan puolelle.

Seuraavaksi aion tehdä makuuhuoneeseen torkkupeiton, yhden vauvanpeiton ja retkipeiton....Järjestyksestä ja aikataulusta en vielä tiedä, mutta tämä on niin tarttuvaa, että kun yhden tekee, niin...

Hyvää kevättä kaikille! 💙

Oletko sinä  jo saanut kevätinspiraatioinnostuksen? 💚


sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Herkullinen sitruunalohipasta "Amore"

Hyvää alkanutta vuotta kaikille rakkaille lukijoille sekä kiitokset kun olette seuranneet blogiani! Nyt haluan tarjota teille herkullisen sitruunalohipastan 💛.




Talvi on syvimmillään, ainakin almanakassa, ja kesäihminen haluaa tuoda "etelän herkkuja" ja aurinkoa jo pöytään. Pieni lupaus tulevasta keväästä syttyi, kun aurinko vilkutti taivaalta ja päivä pitenee.

Tämä herkullinen sitruunalohipasta syntyy taas kuin ohimennen ja kastikkeen voi valmistaa jo vaikka ennen reippailemaan lähtöä, sillä kastike on aina parhaimmillaan kun se saa hetken tekeytyä.
Jos haluat juhlistaa tätä ihanaa ruokaa, voit lisätä siihen vaikkapa katkarapuja tai/ja simpukoita. 



Elintarviketeollisuus on helpottanut nykyihmisen oloa jälleen ja miksei sitä hyödyntäisi kun voi. Jo viime kesänä löysin Sitruuna ja pippuri-kerman ja se on tämän reseptin niksi parhaasta päästä. Rasvaa vain 10g ja laktoositon. Kertakaikkisen ihana!


Valmistat sitruunalohikastikkeen näin.


1 sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi veitsenlappeella muussipainettuna ja paloiteltuna
1 paketti kylmäsavulohta (graavi)
tilliä
1 kokonainen kalaliemikuutio (maun mukaan)
pikkuisen vettä, jotta liemikuutio sulaa
1-1,5prk sitruuna pippuri-kermaa
kapriksia (jos haluat)
sitruunaoliiveja (jos haluat)
ripaus timjamia


Kuullota silputtu sipuli, paina veitsenterän lappeella valkosipuli pehmeäksi ja leikkaa pieneksi ja sen jälkeen leikkaa savulohi saksilla paloiksi joukkoon ja paista. Lisää tilkka vettä ja liemikuutio. Itselläni lorahti hieman liikaa vettä, jolloin pastan kastikkeen kermaisuus hieman ohentui...maku oli kuitenkin oikein hyvä.




Anna kiehua hissukseen hetki ja lisää purkillinen sitruuna ja pippuri-kermaa ( ei ole sitruunapippuri !) ja heti perään saksittua tillliä reippaasti. Kiehauta kaikki kypsäksi.




Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Sitruunan makua voi tehostaa sitruunamehulla jos mieli tekee.

Valmis!

Jätä lämpöisenä maustumaan ja keitä pasta.




Italialaiset eivät yleensä nauti mereneläviä sisältävien pastaruokien kanssa parmesaania, mutta itse tykkään sitä lisätä omalle lautaselle lähes aina.

Sitten vain raikas lisukesalaatti peliin!

Buon apetito!

Mukavia talvipäiviä kaikille! 💛
Miten sinun uusi vuosikymmenesi on alkanut? Ovatko keväisemmät herkut jo mielessä?💚