Hae tästä blogista

maanantai 24. syyskuuta 2018

Syyskoristeita, "köyhän miehen hopeaa" oranssina ja visiitti Koiramäen pajutallille.


Hei ystävät!

Syyskukkaloistoa ja kurpitsahuvit ovat tämän kertaiset aiheet. Kerron myös kivan askarteluvinkin, jota voi toteuttaa myös hopean värisenä sekä kivasta visiitistä Koiramäen Pajutallille Vantaan ja Tuusulan rajalla. 

Siellä oli sattumalta juuri kurpitsajuhlat!  Tein ostoksia, sehän on selvä.....



Nyt ovat porrasasetelmat valmiit tällekin syksylle. 

Sain vihdoinkin hankittua kanervat ja istuttelin ne jälleen saviputkiloiden päähän neliskulmaisten jättikorien nurkkaan "laakeripuiden" kavereiksi. Olen hieman fuskannut näissä kukka-asioissa... 



Jo viimevuoden postauksessa kerroin, että laakeripuut eivät ole aitoja. Syy on simppeli, aidot eivät selviäisi talvesta. Ostaisin heti oikeat, jos ne vaan menestyisivät meillä. Puut näyttävät kuitenkin oikeilta ja kun niiden lomaan istutetaan muuta, kuten vaikka nuo aidot kanervat ja ruukkukukat portaille, niin vauikutelma on aivan luonnollinen.



Jos katsot hyvin tarkaan, on pikkuisten syklaamien reunuksessa risuista ja tekomuraatista tehty kranssi. Tämä siksi, että saviruukkuja on ikävä pestä tulevissa kylmissä ulkona ja syklamit on istutettu muoviastiaan. Valkoinen reunus näkyi ikävästi ja päätin naamioida sen jo olemassa olleella kranssilla. Näin ruukku on helppo purkaa ja näyttää kivalta.

Puksit siirsin muualta portaalle, jossa ne ovat suojassa tulevilta myrskyiltä.

Tein porraskukkien kaveriiksi lasipurkeista ja mustikanvarpuseppeleistä pienet lyhdyt: 

Tiedäthän ns köyhän miehen hopean? Maalasin samalla ohjeella käyttäen oranssia ja kiiltävän kullanväristä maalia purkit vähän kuin kokeeksi. 
Yleensähän meillä Suomessa käytetään kromin väristä maalia tähän askarteluun, kun peilimaalia ei taida maassa sprayna ollakaan (?). Kuva on vienyt osan kiillosta, harmi, mutta alempana näkyy paremmin.

Alla ohje.



Tarvitset lasipurkkeja spray-maaleja ja suihkepullon, johon mittaat 50/50 vettä ja talousetikkaa. Korvasin siis kromimaalin oranssilla ja kullalla.

Lisäsin kranssiksi osittain punertuvia mustikanlehtiä, jotka eivät ole pitkäikäisiä ja joiden palamista on syytä varoa, mutta jotka antavat oikein sijoitettuna vaikkapa kutsujen alla mukavaa koristusta portaalle tai vaikka pöytäänkin. Tuossa ylhäällä.



Spreijaa lasipurkin sisäosa vesietikkaseoksella ja kippaa ylimääräinen pohjalle kertynyt neste pois.
Hyvin nopeasti (ettei vesi muodosta noroja) spreijaa ohut kerros maalia ja vain parin minuutin kuluttua uusi käsittely samalla tahdilla. Laita niin monta kerrosta kun sinusta tuntuu hyvältä. Anna kuivua.




Tässä on valmis purkki. 

Samalla menetelmällä voit maalata myös vanhoja maljakoita lyhdyiksi. Hopeanvärisinä ne ovat aika "ranskalaisia" ja sopivat vaikkapa jouluun. Pisarat näkyvät tekstuurina lasin takana. Kromimaali on kuitenkin harmaampaa kuin peilimaali ja mattaista hopeamaalia ei kannata käyttää - tummenee aina vaan.


Ja nyt sitten niitä ihania kurpitsoita!

Koiramäen pajutallilla oli käydessäni viime viikolla sattumalta kurpitsajuhlat. Piha oli koristeltu niin kauniisti ja siellä oli pikkuväelle kaikaenlaista mukavaa temmelettävää. Luulin eksyneeni elokuvaan, niin kaunista siellä oli. Olen usein kaivannut sellaista keskieuraappalaista "kruusausta" kauppojen edustoille ja nyt sitä olikin sitten upeasti.

Tässä pari kuvaa kaupan edestä ja pihalta. Noita kurpitsakojuja olikin sitten monta ja aitat olivat pullollaan ihania pajutöitä. Kannattaa käydä heidän sivuillaan katsomassa kuvia, mikäli paikka ei ole ennestään tuttu.




 Näistä ihanuuksistahan innostuin! Ostin pikkuisia ja vähän isompia kurpitsakoristeita ja somistin kotia niillä. 

Kaivoin askartelukätköistäni pikkukurpitsoita ja maalasin ne valkoisella kalkkimaalilla kranssia varten ja tein erilaisia asetelmia, joissa on sekä oransseja kurpitsakoristeita, että vähän harvinaisempia valkoisia. 

Jaan kanssanne muutaman tunnelman.

Ensimmäisenä on vuorossa tuvan ruokapöydän pääty.






Oranssit tuikkukipot ovat Berliinin-tuliaisia vuosien takaa ja kaivan ne aina syksyisin esille. Nuo pikkuruiset askartelukurpitsat löysin Münchenistä kerran. Matkalaukussani on (myönnetään!) aika merkillisiä tuotavia joskus, mutta sitten keksin niille käyttöä ja niistä on iloa pitkään.






Tähän sain inspiraation Koiramäeltä. Malja oli jo entuudestaan olemassa. Kukkapuikon päässä on pikkuinen valkoinen kurpitsa puksipuun huipulla. Kaksi tällaista ilahduttaa meitä senkin päällä.


Valkoiseksi kalkkimaalatut askartelukurpitsat rustiikkisessa kranssissa tuovat syksyn sisälle ikkunassa. Liimasin ne liimapyssyllä tukevasti kiinni.


Yksityiskohta takan reunukselta. Ostin pieniä kurpitsoita tikun päässä myös poltetun oranssin värisinä. 

Ja tässä vielä takan mantteli koristuksineen.



Lopuksi vielä esittelen meidän pienen, mutta iloisen kurpitsasatomme, jonka kasvamista oli kesän ajan kivaa seurailla. 

Taimia oli paljon, mutta valitettavasti monet eri lajikkeiden yksilöt olivat "poikia" , mutta hyvä näinkin. Ja jostakin syystä koristekurpitsat eivät itäneet, mutta onpa nyt noita monivuotisia, joita voi myös sijoittaa ulos.

Pitäisin näitä aitoja kurpitsoita mielelläni portailla, mutta asumme maalla ja ne kävisivät aika hyvin kaupaksi parempiin suihin yöaikaan....Meillä on monenlaista viipottajaa täällä liikkeellä. 

Kuisteilla ne köllöttelevät koristeina vielä jonkin aikaa.




Kiitos kun luit tämän jutun! Toivotan sinulle värikästä, iloista ja vähän mystistäkin syksyn aikaa 💜

Kuulisin taas mielelläni sinusta. Onko sinuunkin iskenyt kurpitsahulluus? 💛

Oletko jossakin törmännyt suihkeena olevaan peilimaaliin?  Jos olet, tahtoisin tietää mistä sitä saa ostaa - kerrothan?! 💜




keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Syksyiset muistelut ja chilinen ja suklainen kesäkurpitsakakku.

Hei syksyiset kaverini,

nyt on syksy saapunut ihan viralliusesti ja ruskakin pilkottaa jo hieman, mutta parin viimepäivän myrskyistä huolimatta ihania aurinkoisia päiviä on vielä monta edessä, toivotaan.

Muistelin viime syksyä ja haluasin kertoa sinulle mitä tein vuosi sitten, kun blogini oli vielä vasta parin kuukauden ikäinen, eikä lukijoitakaan vielä ollut kuin yksi tai kaksi. 

Tässä on muistoja viime vuoden kukkivista kotimme portaista ja mukana on kultaisia kurpitsoita. Olin ne spreijannut savenvärisistä kultaisiksi. 
Ne heijastelivat mukavasti valoa varsinkin myöhemmin kun auringon valo muuttui teräväksi ja ilmasta tuli kuulakkaan viileä. 

Iso terrakottakurpitsa löytyi Hong Kong-liikkeestä ja se sai oranssin maalipinnan. Nyt se hylkii kosteutta ja kestää monta vuotta.




Sillan kaide muuttui syysasuun. Vielä nyt orvokit kukkivat ja kanervat odottavat vuoroaan sillan kaiteelle sekä portaille.. Laitan uusia kuvia tämän syksyn kukkaistutuksista kunhan kanervat  ja muut kukat valloittavat portaat ja kaiteen.



Tulevat hämyilmat ja jopa lähestyvä Halloween innoittivat minut  silloin kynttiläaskareisiin.



Käytin tuolla kertaa servettien lisäksi printtejä (ilmaisprintit netistä) ja decoupage-töihin tarkoitettuja askartelupapereita. 




Lisäksi tein pikkuiset kortit erivärisille pahveille printeistä ja leikkasin kortit harkkosaksilla reunoista. Kynttilät olivat valmiina viemisiksi. 

Kynttilöiden kuvia tehostin vielä glitteriliimalla. Glitteri sopii hillitysti käytettynä kynttilöihin. Kynttilöille on olemassa oma decoupage-lakkansa, jonka vahakoostumus suojaa paperia palamasta. Paksummalle paperille kannattaa laittaa ylimääränen kerros. Kun käyttää kynttilöitä, jotka palavat sisältä, loistavat kuvat lyhdyn tavalla pimeässä.


Syysasetelmia tuvassa viime syksynä....

ja nyt.



Ja sitten yllättävä leipomus.

Moni ihmettelee, minne joutua kaikkien isojen kesäkurpitsojen kanssa, joista on tehty jo vaikka mitä, mutta niitä kasvaa yhä aina vaan!

Löysin ihanan suklaakakkureseptin, jonka sitten sovittelin itselleni sopivaksi. Jännä elementti kakussa on karkeaksi raastettu kesäkurpitsa, jota ei kuitenkaan havaitse kakun valmistuttua. Se ainoastaan kostuttaa ja kuohkeuttaa tämän kakun.

Ajattelin leipoa yhden ylimääräisen vierasvaraksi pakkaseen. Kummallisista aineksista tulee todella herkullinen kakku.



Tarvitset:


2 munaa
3 dl sokeria
ripaus suolaa
6 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
1,5 dl kaakaojauhetta
2dl kasvis- tai mietoa oliiviöljyä
ripaus hienonnettua cayennepippuria tai chiliä
3 tl vaniljasokeria
5 dl kuorineen karkeaksi raastettua kesäkurpitsaa.

Tee taikina siten, että taikinakoukulla veivaat kaikki aineet samalla kertaa sekaisin. Leivinjauheen,soodan  ja jauhot voit kyllä sekoittaa keskenään jo valmiiksi. Anna talouskoneen käydä niin kauan, että sinulla on tasainen taikina.

Leivitä isohko irtoreunainen kakkuvuoka ja kumoa takina vuokaan.

Uuni 175 astetta, paistoaika 1 tunti (kokeile tikulla vähän aikaisemmin jo)

Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä oltuaan jääkaapissa muutaman tunnin jäähtymisen jälkeen.
Sen voi myös halkaista ja silloin sisälle sopii aprikoosihillo kuin Sacherissa tai vaikkapa vaniljainen tuorejuusto.



Itse nautiskelin kakkua bourbonvalijajäätelön ja suklaaströsselin kera.


Toivotan vielä monia aurinkoisia syyspäiviä kaikille! Ei silti anneta sateenkaan haitata tai myrskyn viedä!

**********

Ilahtuisin taas kovasti kaikista ystävien kommenteista.💗



sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Omia ja lainattuja askarteluja, kuplavolkkareita ja syksy pikkukuistilla.

Hei ystävät!

On alkusyksy, mutta ainakin vielä on ihania kesäisen lämpimiä päiviä. Kesä on kulunut kiireessä ja päivityksetkin ovat olleet hieman ruoka-asioiden puolella. 

Tälläkertaa kerron parista askartelusta, joista toisen on valmistanut ystäväni Reija ja toinen on itse tehty viirihupsutus, joka sopii pikkukuistimme syysasuun.





Tässä yksi kiireiden syy, joka selittää osaltaan miksi minusta ei ole paljonkaan viimeaikoina kuulunut: Auton metsästys. Meillä ei juurikaan bussi kulje ja auto on välttämätön peli.

Jouduin hieman vastentahtoisesti etsimään itselleni uuden auton ja jouduin luopumaan omasta jo rakkaaksi käyneestä punaisesta kuplavolkkaristani. Siinä oli kyllä nykyajan herkkujakin, mutta myös vakiovarusteena maljakko ratin vieressä. Tuo punainen pirteä menijä (1,9 l moottorilla!) oli luotettava kaverini 8 vuotta ja surullisenkin päivän jälkeen, sen nähdessäni oli pakko hymyillä.





Onneksi löysin uuden "kaverin" tilalle, vaikkakin ilman maljakkoa. On siinä sitten muunlaisia vipstaakeja vaikka kuinka. Minkähän nimen tälle uudemmalle kuplikselle antaisin?

                                                                      *****

Kesän jälkeen alkaa jo askartelijan sormia kutittamaan ja vaikka se kuulostaa hassulta (tunnustan 😊), niin jo on joulukin ollut mielessä. Kirpputoreilta on löytynyt aarteita tuunattavaksi ja maalaaminen on jo pitänyt aloittaa, koska ulkona se ei onnistu enää viileillä. Niistä juttua myöhemmin.

Ihan ensiksi kerron ystäväni Reijan kivasta askartelusta.

Hän on tehnyt vanhoista kirjoista mm. ompelutarvikkeita varten kivoja koteloita.




Monet haluavat vanhoista kirjoista eroon. Metsästä ohkaisia kirjoja jos valmistat tällaisen.

Ensiksi kirjoista irroitetaan sivut. 

Sitten valitaan pohjalle liimattava kangas, jonka reunoihin ommellaan saumat, ettei kangas pääse rispaantumaan.




Sitten valitaan toinen kangas joka leikataan suorakulmaiseksi ja käännetään kaksin kerroin, jotta taskujen yläreuna ei jää "jäkittämään" puikkoja tai vaikkapa meikkisiveltimiä otettaessa taskusta ulos. 

Kangas ommellaan rypyttäen paikoilleen aukeamaan liimattavaan kankaaseen, jolloin taskut muodostuvat. Vähän ylemmäs kiinnitetään kuminauha tai muu sopiva nauha, taskujen mukaisin lenkein. Nauha pitää esineet paikoillaan.



Alareuna viimeistellään koristenauhalla. Nämä ovat olleet Reijalla ahkerassa käytössä.

                                                                      *****

Itse inspiroiduin kerran katsellessani Leila leipoo-ohjelmaa. Se sai minut metsästämään Union Jack-miniviiriletkaa. Hänellä oli  joulujaksossa pieni joulukuusi, jossa oli pieniä Englannin lippuja letkassa ja se oli niin kiva! Äkkiä sellaista ei keksisi kuuseen ripustaa - mutta country-aiheiseen hyvinkin. 

Käydessäni Vanhassa Porvoossa pari päivää sitten, oli Wellmans-keittiötarvikeliikkeen katossa sellainen, mutta se ei ollut myynnissä. Tuopa minua jäi uudelleen vaivaamaan, vaikka olin sen jo unohtanut. (Kaikkea "vaivaa" sitä sisustusaskartelija itselleen keksiikin!)

Päätin tehdä sen itse.

Minulla oli jäljellä pieniä, kahvikokoisia,  paksupaperisia servettejä lippukuviolla, jotka olin ostanut kerran Lontoon reissun jälkeen Helsingissä. Ajattelin, ettei viireistä tule pehmytpaperisina kestäviä ja päätin silitettävän liimapaperin avulla kiinnittää paperiservetin aiheeseen sopivaan kankaaseen. Käytin 3 servettiä ja jokaisesta tuli 4 viiriä.




Sitten leikkasin viiriaihiot viirin muotoon. 





Käänsin yläreunan ja ompelin kujat narulle. Leikkasin käänteen ylimääräiset reunakolmiot pois (leveämpi ylhäältä).  Sitten spreijasin mattalakalla viirit paperipuolelta, jolloin pinnasta tuli kestävämpi eikä paperi "möhnöönny" (olipas sana!) tai likaannu niin helposti. 




Pujotin narun ja ripustin!

Pikkukuisti on nyt syysasussa. 



Toivotan kaikille lukijoille lämmintä, aurinkoista ja  pitkää syksyä!


                                                          ****************

Joko syysaskartelut ovat sinulla alkaneet? 

Ilahdun jokaisesta kommentista, joten jos vain...💜